Olen rämpinyt elämäni kivikot ja elänyt elämää suuremman rakkauden ja nyt minun on ollut pakko kohottaa katsettani ja pysähtyä  miettimään miten tästä eteenpäin jatketaan ..

En voi enää antaa elämän lipua ohitseni, pari-kolme viimeistä vuotta ovat olleet kuin sumussa, vailla päämäärää, suuntana vain päästä päivästä yli, että tulisi yö ja olisin niin väsynyt että nukkuisin, ja sitten tulee taas aamu ja kaikki alkaa alusta...

Huomaan nyt että suurta hallaa teen tällä tavalla lapsilleni. Itselleni.

Minun aika on nyt hypätä eteenpäin!!